Sivut

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Erityiskoulu, erilaisuus

Nyt nostan heti kissan pöydälle, ja alan käsitellä vakavia asioita kertomalla mielipiteistäni. Tämän päivän aiheeni on erityiskoululaiset ja muu ''erilaisuus'', teihin ''normaaleihin'' ihmisiin verrattuna. Olen sitä mieltä, että jos jokaisen ihmisen pää tutkittaisiin, aivan varmasti jokaiselta löytyisi lukihäiriö tai jokin vastaava oppimista haittaava häiriö, joten minulle on turha tulla sanomaan päin naamaa: ''Haha, mä olen normaali, ja sä et'', koska niin ei todellakaan ole.
    Käyn itsekin erityiskoulua, jonka todistus on aivan saman arvoinen kuin normaalikoulunkin, meiltä pääsee lukioon, jos on sinne halukas, mutta itse käyn sen kai joskus hamassa tulevaisuudessa iltalinjana, koska lukio ei nyt innosta (katsotaan nyt), enemmän minua kiinnostaa amis, koska varsinainen unelma/haaveammattini on kirjailijan ura, jota alan takuuvarmasti työstää käytyäni ensin muutamia kirjoittajakouluja. Kirjailijakin voi harjoitella kirjoittamalla. Kirjoittaminen on minulle tällä hetkellä se hot-juttu kuten varmaan tekstin laadustakin näkyy.
    Niin... Jos tulette minulle sanomaan, että olette normaaleita, älkää yrittäkö. Kaupungilla välillä näkee kuinka idioottimaisesti ihmiset käyttäytyvät. Jotkut eivät katso yhtään eteensä, toiset taas ovat niin epäkohteliaita ettei mitään määrää. Kuten jo alussa sanoin: kukaan ei ole normaali, vaan kaikki ovat oman laisiaan persoonia, enkä minä siitä syytä ihmisiä. No ketäs sitten? Hyvä kysymys. En ole uskovaista sorttia, joten en syytä Jumalaakaan :))
    Ihmiset ovat kaikki erilaisia. Kaikki ovat hyviä jossain, mutta kukaan ei ole hyvä kaikessa, ei, ei suinkaan. Jos niin olet uskonut, sinulle on uskoteltu väärin. Jollakin se vahva puoli voi olla nopeus, jollain kirjoittamisen lahja, jollain piirtämisen jalo taito, jollain köksän ja kotiäidin taidot, joku voi osata lentää lentokonetta, joku tietää kaiken tietokoneista. Joku osaa englantia paremmin kuin muut, joku ruotsia. Me olemme kaikki erityisiä! Mutta omalla tavallamme. Älkää siis kiusatko muita, vaikka tämän ulkonäkö olisi mikä, sillä se on pelkkää pintaa.

    Ihminen voi olla laiha, siro, pieni, pitkä, isokokoinen, möreä ääninen, kimeä ääninen, vaalea tai tumma, muttei meidän tarvitse toisiamme sen ulkomuodon takia alkaa kiusata, ivata ja haukkua. Se on pintaa! Eikö ole tärkeintä se, mitä ihmisen sisällä on? Millaisia tunteita hänellä on? Millainen hän oikeasti on ihmisenä?

Näihin kysymyksiin päätän blogimerkintäni, kappale: http://www.youtube.com/watch?v=8mL97ceq93Y