Sivut

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kiusaaminen! ;s

Tämä aihe on itselleni todella arka aihe, koska olen koko ikäni saanut kestää eri kiusaamisen muotoja ulkonäköni ja rajoitteideni takia. Ensimmäisessä merkinnässäni mainitsin jo, ettei ihmisiä pitäisi kiusata, oli tämä sitten minkä värinen tai kokoinen tahansa. Heitä ei myöskään saa kiusata uskonnon, äidinkielen tai muun henkilökohtaisen asian takia!
    Yleensä kiusaaminen viestii muille huonosta itsetunnosta, muiden suosioon yrittämisestä, tyhmyydestä tai pelkurista, joka ei uskalla yksin ollessaan sanoa asioita suoraan, vaan tarvitsee ympärilleen tukijajoukon.
                            MITKÄ SITTEN OVAT KIUSAAMISEN ERI MUODOT?Kiusaamisen eri muotoja ovat nettikiusaaminen, fyysinen, prsyykkinen ja henkinen, koulukiusaaminen. Mikään noista muodoista ei ole mukava. Itse olen monesti kuullut ihmisten haukkuvan minua vuosien varrella ulkonäköni takia, tai sitten siksi, että muka loukkasin heitä. Haukkumanimiä ovat olleet muun muassa: huora, läski, ihra, vammanen. Minuun noista nimistä mikään ei vaikuta enää niin paljon, paitsi ''huora'', se osuu syvälle, ja tuntuu pitkään.
    Minua on myös tönitty ja kaadettu maahan. Se menee väkivallan puolelle. Kukaan ei saa kohdella toista kaltoin, kaikilla on oikeus omaan kehoonsa.
    Miten estää kiusaaminen? Jos näet jossain kiusaamistilanteen, oli se sitten koulu, koti, tai työpaikka, älä hyvä ihminen vain seiso vieressä katsomassa, sillä se ei auta kiusattua ollenkaan. Päin vastoin. Katsojakin on osallinen kiusaamiseen. Hänen roolinsa on hiljainen hyväksyjä. Minä en hyväksy kiusaamista missään muodossa ja haluaisin, että muutkin ymmärtäisivät kuinka väärin se on!
Ihminen voisi vähän miettiä ennen kuin puhuu, jottei kiusaamistilanteita ja riitoja syntyisi niin helposti. (Myönnän omankin ajattelumaailmani olevan joskus hakoteillä, koska suorasanaisuuteni voittaa miettimisen viisaan polun!) Älkää kiusatko ihmisiä, vaan antakaa muiden elää rauhassa!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Lääkärissä käynti ja muut oudot luulot

Sain tähän postaukseen idean luokkani tytöiltä, koska heistä on noloa käydä lääkärin vastaanotolla!
Jos sinusta lääkärissä käynti on jotenkin hävettävää, koska joudut olemaan alusvaatteillasi, niin olet vielä pieni lapsi, joka ei ole tajunnut sitä pientä seikkaa, että lääkäri, jokainen mieslääkärikin, tekee vain omaa työtään!
   Siis okei, olen helmikuussa 16-vuotias liikuntarajoitteinen nuori, mutten osaa enää hävetä tuollaisia pieniä arkipäivän juttuja! Minulle lääkärissä käynti on arkielämää, se kuuluu suurena osana elämääni. Vaikka olenkin käynyt koko ikäni lääkärin vastaanotolla, ja sattumalta lääkäri on lähes aina ollut mies, jota en suinkaan ujostele, en tajua miksi pitäisi. Muttei se leimaa minua huoraksi! Lääkärin kanssa ei silti tarvitse suostua ihan kaikkeen, en minäkään suostu, mutta otan sentään paitani pois jos käsketään.
    Ihan oikeasti, jos seisot lääkärin edessä tekemättä mitään, kun tämä käskee ottaa paidan pois, etkä HALUA, koska se on NOLOA, käyttäydyt todella tyhmästi. Lääkäri ei ole mikään kaduilla sinua vastaan tuleva, lähentelevä, seksuaalisesti hyväksi käyttävä pedofiili! Lääkäri on kahdella sanalla kuvaten pelastaja, ja auttaja. En edelleenkään ole uskonnollinen ihminen, mutta pelastaja, koska lääkäri voi pelastaa ihmishengen, mikäli on oikea koulutus ja auttaa yli vaikeiden sairauksien. :)
Joten älä pelkää lääkärissä käyntiä!
Ja jos nyt kuitenkin kammoat lääkäreitä, sano se heille. He ymmärtävät. Hekin ovat ihmisiä muiden joukossa!

torstai 10. marraskuuta 2011

Turha kohellus ;(

Kuten otsikostakin varmaan jo osaa ymmärtää, päivän aiheeni on turha koheltaminen, huutaminen ja metelöinti. Olen rauhallinen ihminen ja viihdyn omissa oloissani, joten en kaipaa joka päiväistä hössötystä, kohellusta ja huutamista. Minä kaipaan rauhaa ja toisinaan myös hiljaisuutta, mikäli siitä ehdin nauttia musiikin kuunteluiltani. Kuuntelen tosi paljon musiikkia, mutten silti kohella, vaikka kappale olisi kuinka hyvä ja aiheuttaisi minussa millaisen reaktion hyvänsä. Olen aina ollut rauhallinen ihminen.
   Juuri tästä syystä ärsyynnyn suunnattomasti esimerkiksi koulussa ja kotona, kun luokkakaverit/pikkusisko koheltavat kavereidensa kanssa. Se tuntuu sietämättömän ärsyttävältä sellaisesta ihmisestä, joka haluaisi oikeasti oppia jotain, eikä vain kuunnella muiden kohellusta. Olisiko sinusta mukava kuunnella muiden (esim. lastesi) kohellusta, kun yrität tehdä, vaikkapa paperitöitä, tai kun sinulla on paha migreeni? No eipä niin. No, miten sanoa koheltajalle vastaan? Itse olen ainakin sen oppinut, ettei kannata kauheasti sanoa, voi tulla aika ilkeitä kommentteja takaisin. Mitä teet rauhoittaaksesi aggressiivisen mielesi?
Itse ajattelen positiivisesti. Jos esimerkiksi olen koulussa, saan lohtua siitä kuinka monta tuntia on jäljellä.

Entä onko sinulla kokemusta naapureista, joiden ala-aste ikäiset muksut valvovat vielä siihen aikaan, kun itse olet menossa nukkumaan? Minulla on. Ja noiden kyseisten muksujen huone on aivan oman huoneeni seinän takana, joten on tosi ärsyttävä kuunnella iltaisin sitä juoksemista, huutamista ja pomppimista mikä sieltä vielä kuuluu, kun yritän itse nukkua!

Klamydia - Pienen pojan elämää

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Äidinkieli ja kirjallisuus

Näin kirjoittajana kysyn tuhannetta kertaa: Miksi h******ssä ihmisillä ei ole innostusta
keskittyä äidinkielen opiskeluun?! Totta kai sen ymmärrän, että jos on joku oppimisvaikeus, kuten esimerkiksi vaikka lukihäiriö, ADHD,  tai dysfasia, niin oppiminen voi olla hankalampaa. Oppimisvaikeus on usein perinnöllinen, eikä siinä ole missään nimessä kyse tyhmyydestä tai laiskuudesta. Oppimisvaikeus voi näkyä eri alueilla, kuten esimerkiksi kielellisessä kehityksessä, tarkkaavaisuudessa tai tilan, suunnan tai ajan hahmottamisessa.
   Mutta takaisin asiaan. Miksi ihmiset eivät jaksa keskittyä äidinkielen opiskeluun näin yleisesti ottaen, koska
a) se on tylsää
b) ei kiinnosta
Jos tunnistat itsesi noista kohdista, et varmaankaan osaa puhua ja kirjoittaa kunnolla. Sillä ilman äidinkieltä me EMME OSAISI puhua ja kirjoittaa! Virheistä minä en ihmisiä sakota, vaikka ne minua päähän ottavatkin. Jokainen meistä tekee virheitä joskus, vaikka osaisi kirjoittaa kuinka hyvin.
    Kirjojen lukeminen on sivistävää, ja opettavaa, ja ennen kaikkea se kasvattaa mielikuvitusta. Mielestäni jokaisen pitäisi lukea ainakin yksi ohut, kuvaton kirja kuukaudessa. Kun lukee kuvattomia kirjoja, saa itse kuvitella tapahtumat ja kirjoissa seikkalevien hahmojen ulkonäön. Jokaisen olisi myös hyvä kirjoittaa joka päivä edes kolme pientä riviä. Se voisi olla runo, tarinan alku tai ihan mitä vain. Kunhan kirjoittaisit.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Tupakointi (erityisesti nuorien!)

TUPAKOINTI: Teille on varmaan jo käynyt selväksi, että olen hyvin päihteiden vastainen ihminen.Juuri siitä syystä minua ällöttääkin tupakoivat ja nuuskaavat ihmiset. Heitä näkee usein torilla, eikä tupakan savultakaan voi välttyä, mikäli ei lähde niin kauas, että se ei haise nenään. Kysymys: Miksi lähtisit vain sen takia, jos linja-auto, jota mahdollisesti odotat, tulee kymmenen minuutin sisällä? Niinpä, en minäkään lähtisi, ja siksi se savu ottaa nenään. Mieleni tekisi joskus sanoa tupakoiville (oli sitten nuoria, vanhoja tai nuoria aikuisia), että menisi hiukan kauemmas sen tupakan kanssa! Jokaisella meillä on oikeus savuttomaan ilmaan, jota hengittää! Minä ainakin haluaisin hengittää saastumatonta ilmaa, vielä kun olen nuori. En halua saastuttaa keuhkojani millään myrkyllä. Onko teille, jotka tupakoitte, tullut mieleen sen haitat ja vaarat? Tupakoinnilla, kuten muillakin päihteillä on omat haittansa ja vaaransa. Esimerkiksi tupakka huonontaa kuntoa, menee rahat, terveys, ja jos tupakoit olet VALMIS OTTAMAAN VASTAAN SYÖVÄN! Suomen tupakkalaki kieltää tupakan myymisen alle 18-vuotiaille nuorille ja lapsille, juuri edellä mainituista syistä. Tupakka on hengenvaarallista! Minä en tupakoi, enkä tule koskaan tupakoimaan!

torstai 13. lokakuuta 2011

Pohdittavaa riittää...

Ajateltavaa ja ihmeteltävää löytää aina ympäriltään. Voi mennä vaikka metsään, jos haluaa olla rauhassa. Minusta ainakin metsässä on mukavan rauhallista ja hiljaista, ei tarvitse kuin sulkea silmät ja kuunnella luontoa.
   No joo-o, mitäs mieltä täällä oltas, jos alkasin tehdä näiden mielipide postausten lisäks kirja- ja musiikkilista postauksia? Saatte toki lähettää omiakin musiikki ja kirja ehdotuksianne :))
Vastatkaa kommentein!
Yritän tänään illalla kirjoittaa vielä myöhemmin lisää, jostain mielipiteestäni johonkin asiaan.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Päihteet ja parisuhde

Ja taas olis aika kirjoittaa uutta mielipidettä sivuille... Muistutampa tässä alussa heti, että vastailkaa tohon mun kyselyyn vielä niin kauan kuin se on voimassa (6pv vielä). Ja mikäli haluatte tietää mun elämästä, kysykää suoraan multa, älkääkä puhuko paskaa selän takana, se on tyhmää, ja tulee itelleki alentunu, kiusaantunu, ärsyyntynyt olo. Oks se sitte kivaa?
No mutta nyt sitten päivän varsinaiseen aiheeseen.
Niin kuin tossa eilen jo lupasin, aihe koskee enemmän aikuisia. Jos satut olemaan umpi humalassa ja menet kotiin, niin arvaas tekeekö sun kumppanis mieli sua, vaikka sun itses tekis? Haiset vanhalta viinalta ja puhut sekavasti, aamulla et enää ehkä muista mitä olet sanonut, etkä ole ehkä tarkoittanut sanoa osaa jutuistasi. Olet esim. voinut paljastaa jonkun salasuhteen. Järki hoi, sanon minä. Joku järki niiden päihteiden kanssa.
No... Sitten, jos olet eronnut... älä hyvä ihminen vedä heti ''lärvejä'', mitä järkeä siinä on? Mitä hyötyä siitä on? Siis, joo, ehkä siitä tulee parempi olo, mutta kuinka pitkäksi aikaa?! No sen huimaavan pienen hetken!
Joskus tuntuu, ettei aikuinen ihminenkään tiedä rajojaan.
    Sitten: Mitä hemsvetin seksihulluja osa aikuisista on? Täytyyhän parisuhteessa olla muutakin kuin se jokapäiväinen seksi. Parisuhde on paljon muutakin. Eikä seksi ole vain sitä, jonka kaikki tietävät. En kuitenkaan rupea sen enempää tässä selittelemään seksin eri mahdollisuuksia... Se mitä yritän tällä sanoa, on, että alkoholi ei auta sua pääsemään yli parisuhdeongelmissa. Sun pitää vaan koota itses ja jatkaa elämää.
   On hienoa, jos löytää uuden kumppanin rinnalleen vanhan suhteen mentyä rikki. Ja jos tämä uusi kumppani on sellainen, johon voit luottaa, jonka tunnet, jonka kanssa haluat jakaa elämäsi, ja jonka kanssa tunnet olosi turvalliseksi, niin mikäs siinä sitten :) ?